Kettujahdeista kisakentille – ratsastustakin lumo

Kettujahdeista kisakentille – ratsastustakin lumo

Ratsastus ja tyylikkyys ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Vaikka ratsastusvaatteiden ensisijainen tarkoitus on mahdollistaa mukava liikkuminen ja suoja, ei eleganssi ole koskaan täysin jäänyt varjoon ratsastusasuissa. Hevoset ja ratsastajat ovat kisoissa aina viimeisen päälle laitettuja – tämä kuuluu ratsastuksen etikettiin. Ratsastustakkia käytetään tänä päivänä enää vain kisoissa, arvokkaana muistona vanhoista perinteistä. Mutta ei tarvitse mennä kovinkaan kauaa ajassa taaksepäin kuin ratsastustakki päällä ratsastettiin päivittäin.  

 

Mutta mikä on ratsastustakin historia? Se on kehittynyt englantilaisista ketunmetsästäjien takeista, joista ensimmäisiä malleja on alettu käyttämään jo 1600-luvulla. Aluksi takit olivat frakkimallisia, mutta myöhemmin lyhenivät käytännön syistä. Noista päivistä periytyy myös yksi perinteisten ratsastustakkien väreistä – punainen. Se on aikanaan ollut erittäin taitavan ketunmetsästäjän merkki. Takkien väritykset ovat vielä tänä päivänä hyvin samankaltaisia kuin ennen, hillittyjä, arvokkaita maanläheisiä värejä – tummansinistä, mustaa, ruskeaa, harmaata, tumman vihreää. Kankaat ovat sen sijaan kehittyneet, enää ei tarvitse hikoilla paksussa villakankaassa kesäkuumalla, sillä tekniset urheilumateriaalit ovat tuoneet lisää hengittävyyttä ja liikkuvuutta malleihin.  

 

Englantilainen räätälikulttuuri on ollut suunnannäyttäjänä malleissa ja takit ovat yleensä olleet lähes identtisiä miehillä ja naisilla. Henkilö, joka käytti ratsastusvaatteita virallisemmissa tilaisuuksissa, halusi yleensä rikkoa sosiaalisia normeja ja sukupuolten välisiä rajoja. Naiset omaksuivat miesten ratsastusvaatteet hyvin pian, myös kokeakseen tasa-arvoa.  Ratsastustakilla saattoi siis olla myös voimakas symbolinen arvo. Kuitenkin usein vielä 1700-luvulla naiset ratsastivat usein takki-hame yhdistelmällä, jota kutsuttiin Ranskassa nimellä redingote, muunnos englannin sanoista riding coat; ratsastustakki. 1700-luvun puolivälin jälkeen ratsastustakkeja alettiin pitämään myös vapaa-ajan vaatteena niiden käytännöllisyyden takia. Englantilainen maalaiseleganssi levisi kaupunkipukeutumiseen. Takit saivat vaikutteita armeijan takeista, niihin lisättiin koristenauhoja, erilaisia embleemejä ja kultaiset napit.  

 

Ratsastustakit ovat pysyneet yllättävän perinteisinä vuosien saatossa, viime vuosina malleihin on tosin tullut uudistuksia aiempaa enemmän. Joustavat kankaat, muodikkaat kontrasti tikkaukset, kristallikoristeet ja vetoketjut ovat tuoneet mallit tähän päivään. Kuitenkin pääpiirteet ovat yhä samat -  niistä välittyykin lajin vanha historia ja arvokkuusRatsastustakin lumo ei himmene. 

Teksti julkaistu alunperin Hippos -lehdessä 7/2012, kirjoittaja TaM Irene Häggkvist