Ratsastajan saappaissa – ratsastusjalkineiden historia

Ratsastajan saappaissa – ratsastusjalkineiden historia

Korkeavartiset saappaat kehitettiin juuri ratsastukseen. Ratsastuksen maailmasta ne ovat levinneet jokapäiväiseen käyttöön ja ovatkin olleet muodissa jo vuosikymmenet arkipukeutumisessa. Erityisesti ratsastukseen suunnitellut vaatteet ja jalkineet yleistyivät renessanssi ajalla 1300-luvulta lähtien, tällöin alettiin ratsastamaan myös huvikseen - harrastuksena. Sitä ennen ratsastus oli voimakkaasti miesten laji ja liittyi työhön, yleensä sotilaan virkaan. Korkeat saappaat ovatkin saaneet alkunsa juuri 1300-luvulla. On arvuuteltu että pitkävartisia ja korkeakorkoisia saappaita ensimmäisinä ratsastaessa olisivat käyttäneet Aasiassa mongolialaiset sotilaat. He keksivät koron tärkeyden saappaassa, jotta jalka ei luiskahda jalustimen läpi. Koska punaista pidettiin ylimystön värinä maalasivat he ratsastussaappaidensa korot punaisiksi. Trendi punaisista koroista levisi hoveihin ympäri Eurooppaa ja on tänä päivänä tunnusmerkki kenkäsuunnittelija Christian Louboutinin kenkämallistoissa. Ratsastussaappaat ovat olleet ratsastajalle tietynlainen statussymboli, niistä on aina pidetty hyvää huolta.  

 

Ratsastussaappaat suojaavat jalkoja, ja antavat pohkeelle vakaamman tuen. Historian saatossa ratsastussaappaita on kehitetty erityisesti ratsuväen tarpeisiin. Aluksi saappaat olivat ylipolven mallisia, ratsailla yläosa rullattiin alas helpottaakseen polven liikkumista. Näin on vaaleanruskea vuorinahka tuli näkyviin. Näin syntyi perinteikäs musta metsästykseen ja estehyppäykseen käytettävä saapas, jossa yläosa on ruskeaa nahkaa ommeltuna mustaan saappaaseen kiinni, muistona ajoista jolloin se oli käännetty esiin (eng.termi top boot). 1700-luvulla Euroopassa oli muodissa hesseniläiset saappaat, saksalaisen ratsujoukon mukaan nimetyt. Nämä saappaat muistuttavat nykyajan ratsastussaapasta ja niissä roikkui edessä tyypillisesti koristetupsu. Saappaat saattoivat muutenkin olla hyvin koristeellisia ja niitä käytettiin muutenkin kuin ratsastaessa. 1700-luvun lopulla myös naiset alkoivat käyttää samanlaisia ratsastussaappaita, sitä ennen he olivat ratsastaneet pikkukengissä – jalustimessa oli usein kengän mallinen turvakoppa naisille, joka esti jalan luiskahtamisen jalustimen läpi. Hesseniläisiä saappaita seurasi herttua Wellingtonin saappaat; herttua vei omat hesseniläiset saappaansa suutariin ja pyysi muokkaamaan niitä. Niistä tuli tiukemmat ja yksinkertaisemmat kuin hesseniläiset saappaat, eli hyvin samantyyppiset kuin ratsastussaappaat nykyään. Ne ovat myös kumisaappaiden esi-isät (Wellingtons: kumisaappaat englanniksi). Nämä saappaat saavuttivat suurta suosiota 1800-luvun alun Euroopassa ja levisivät ratsujoukkojen välityksellä myös Yhdysvaltoihin, jossa paikalliset karjapaimenet muokkasivat niiden korkoa ja mallia työkäyttöön sopivaksi – näin syntyivät cowboy saappaat. Kokochapsit suojasivat karjapaimenten jalkoja maastossa, niitä kehittelivät suurista naudanvuodista myös meksikolaiset vaquerot (karjapaimen). Minichapsit taas yleistyivät Euroopassa käytettäväksi lyhytvartisten ratsastuskenkien kanssa, ollen huomattavasti edullisemmat kuin korkeavartiset saappaat.  

 

Intian Jodhpur osavaltiosta tulivat jo pussimaiset ratsastushousut, mutta englantilaiset toivat sieltä myös polon peluun. Polossa käytetään perinteisesti ruskeita tai vaaleita saappaita sekä polvisuojia. Kouluratsastukseen taas kuuluvat kokonaan mustat saappaat, joiden ulkokaarta on usein nostettu, jotta jalat näyttäisivät visuaalisesti pidemmiltä. Ratsastussaappaita saa sekä vetoketjulla että ilman, osassa on myös nyörit. Saappaiden koristeluun voidaan käyttää erikoisnahkoja, lakeria tai vaikkapa kristalleja. Ratsastussaappaat ovat siinä mielessä palanneet alkujuurilleen, että niitä koristellaan ja ne kuvastavat näin ratsastajan persoonaa. Ratsastussaappaiden tyyli on ajaton, elegantti ja tyylikäs. Niinpä ne ovat taas muodissa myös ei-ratsastavien keskuudessa. 

 

kirjoittaja TaM Irene Häggkvist